– Olen pessyt ikkunoita 14-vuotiaasta saakka. Menin silloin töihin perheyritykseemme. Vaikka kyseessä piti alun perin olla kesätyö, niin olen nyt 26-vuotiaana ehtinyt tehdä näitä hommia melkein puolet elämästäni.
– Pesemme ikkunat pitkävartisella pesurilla. Kastelemme ikkunat karvaisella pesurilla ja pyyhimme ne lastalla kuivaksi. Käytämme lisäksi saksilavaa, jolla pääsemme pesemään korkealla sijaitsevat pinnat. Niitähän lentoasemalla riittää! Työtä tehdään aina työpareina.
– Työn ydinasiat ovat samanlaisia joka paikassa: tärkeintä on, että ikkunat tulevat hohtavan puhtaiksi. Lentoasemalla työskentely eroaa kuitenkin muista työmaista etenkin turvallisuuskulttuurin ja työkäytäntöjen suhteen. Täällä on suuria lasipintoja, ja ulkopesua varten tarvitsemme nostureita. Meidän on kuljettava töihin turvatarkastuksen kautta ja pysyttävä poissa matkustajien tieltä.
– Lentoasemalla ikkunoita pestään saapuvien ja lähtevien lentojen muovaamassa rytmissä. Välillä se on minuuttipeliä. Mikäli olemme pesemässä matkustajasiltaa koneen saapuessa, poistumme sieltä nopeasti piiloon taukotiloihin. Odotellessa aika kuluu vaikkapa puhelimella Yatzya pelaten, kunnes voimme taas palata pesemään ikkunoita.
– Pesemme tällä hetkellä Helsinki-Vantaan eteläsiiven ikkunoita. Tämä on siitä kätevä paikka, että suurin osa lennoista lähtee ja saapuu iltapäivällä. Aamun tunnit ovat melko hiljaisia, mikä on työskentelyn kannalta käytännöllistä. Iltapäivällä terminaali on täynnä matkustajia: silloin meidän on oltava jo muissa kohteissa.
– Meillä on muitakin poikkeuksellisia ikkunanpesukohteita, kuten Eduskuntatalo, joka on meille pesijöille vielä lentoasemaakin haastavampi. Turvallisuusmääräykset ovat sielläkin tiukat, mutta lisäksi vanhan ja suojellun rakennuksen arkkitehtuuri tuo omat lisäkommervenkkinsa.
– Lentoaseman matkustajat eivät ota ikkunanpesijöihin kontaktia sen suuremmin. Aina välillä joku toki katsoo ja ihmettelee, mitä oikein puuhaamme.
