Paperilla. Koska muodostamme maailmankuvamme lähinnä elokuvista ja tv:n kokkiohjelmista, totuus esimerkiksi ranskalaisten ruokatavoista on ihan toinen kuin Pariisin eliitillä. Ihan samalla tavalla ulkomaalainen voisi luulla Töölössä vieraillessaan, että kaikki helsinkiläiset ostavat ruokansa luomuruokakaupasta.
Suomalaisilla on jostain syystä kumman huono itsetunto ruuastaan. Tai itse asiassa siinä ei ole mitään kummaa. Meillä on kaksijakoinen suhde itsetuntoomme. Poliittisesti korrektiin puheenparteen kuuluu oman kulttuurin, myös ruokakulttuurin, väheksyminen. Se on tietysti alistamalla ylistämistä. Ajattelemme olevamme niin paljon muita parempia, että meidän täytyy muodon vuoksi ruoskia itseämme.
Puhutaan ABC-Suomesta ja vertauskohdaksi pannaan pieni ja söpö monacolainen bistro.
Ranska on maalaisten maa, joka on täynnä samanlaisia supermarkettaja kuin meilläkin. Niissä myydään samanlaisia puolivalmisteisia sämpylöitä kuin meilläkin.
En ole koskaan syönyt hyvää ruokaa Ranskassa. Ja ei voi sanoa, etten olisi osannut mennä oikeisiin paikkoihin, sillä olen käynyt Pariisin turistiseutujen lisäksi pienissä maaseutukuppiloissa.
Itse asiassa suomalainen ruokakulttuuri on maailman parasta. Suomessa kohtaa itäinen ja läntinen ruokaperinne – idän hapan, lännen makea – meillä on vaikutteita monista kulttuureista. Eikä vaikute tarkoita sitä, että ne olisi varastettu. Toki karjalanpiirakka on velkaa venäläiselle piirakkakulttuurille, mutta silti se on oma tuotteemme. Sitä paitsi venäläinenkin blini on alun perin ranskalainen keksintö ja vodka taas tuli maahan italialaisten Kremlin rakennusmiesten matkassa. Ruotsalaiset lihapullat tulivat alun perin Turkista.
En ole koskaan syönyt hyvää ruokaa Ranskassa.
Mutta mitäs sitten? Ei mikään ole aitoa. Nykymuotoinen pitsa juustopäällysteellä ei ole italialainen, vaan amerikkalainen keksintö. Me kaikki ihmiset olemme alun perin tulleet Afrikasta.
Suomi on täynnä mahtavia ruokia. Meidän ainutlaatuiset mustikkamme voittavat makutesteissä paperinmakuiset pensasmustikat. Punavuorelaiset, joilla on liikaa aikaa ja rahaa, ostelevat kalliita, kaukaa rahdattuja goji-marjoja, vaikka suomalainen mustikka voittaa ne kaikissa mahdollisissa terveystesteisteissä.
Kävin juuri newyorkilaisessa "terveysbaarissa", jonka kaikki tuotteet olivat kuin Suomesta. 1950-luvulta.
Siellä oli myynnissä ruisleipää, rahkaa ja lakritsia. Ja tämä kaikki ylihintaisena terveystuotteena.
Meidän huonosta ruokaitsetunnostamme on tietysti myös hyötyä. Ainakin meille kuluttajille.
Suomi – ainakin Helsinki – on siis ruokakultuuriltaan lähempänä New Yorkia kuin vaikka Ranska, Italia tai Espanja.
Espanjassa ei löydäkään niin helposti hyvää thaikkua, kinkkiä tai vaikka italialaista.
Suomalaiset ovat keksineet maailman hienoimman alkoholijuoman, raikkaan janonsammuttajan, lonkeron.
Tuomas Enbuske
