Lauluja maailmalta

Matkustus
Julkaistu
01.02.2012 - 07:29
Emma Salokoski ei kadu sitä, että uskaltautui "ei niin vakavasti otettavaan" ammattiin. 

"Toivoisin etten aina tuntis kaipausta / sietäisin kysymyksen ilman vastausta / kulkisin aina tyynenä kuin Dalai Lama..." Nämä säkeet ovat soineet viime kevään ja kesän aikana radiossa monet kerrat.

Emma Salokoski Ensemblen toukokuussa julkaistulta Valoa pimeään -albumilta lohkaistu single "Dalai Lama" toi laulajan niidenkin tietoisuuteen, jotka eivät seuraa musiikkimaailmaa valtavirran ulkopuolella, tai joilta oli mennyt ohi Salokosken edellisen levyn Veden alla hitiksi asti rakastettu nimikkokappale.

Valoa pimeään on Emma Salokoski Ensemblen kolmas albumi ja artistille itselleen käännekohta muutenkin kuin näkyvyyden kannalta: 12 kappaleesta 10 on hänen sanoittamiaan, mikä on selvästi enemmän kuin aiemmilla levyillä. Lisäksi tekstit ovat aiempaa henkilökohtaisempia, avoimempia.


Pakoja

Matkustaminen on aina ollut Emma Salokoskelle tärkeää. Ennen lapsen, nyt 4-vuotiaan Emilin, syntymää hän teki reppureissuja miehensä, jazzrumpali Olavi Louhivuoren, kanssa esimerkiksi Brasiliaan, Malesiaan, Intiaan ja Guineaan.

– Nykyään lennämme joka talvi pakoon pimeyttä ja kylmää. Thaimaassa on kaunista, ja sinne on helppo matkustaa lapsen kanssa.

"Dalai Lama" syntyi Thaimaassa uima-altaalla." 

Matkustaminen voi myös avata luovuuden kanavan, kuten kävi viime vuonna. Valoa pimeään -albumin ensimmäinen teksti, ihanneminän ja arjen realiteettien välistä ristiriitaa luotaava "Dalai Lama", syntyi kaukana Suomesta, thaimaalaisen hotellin uima-altaalla. Siellä alkunsa sai myös samalla levyllä julkaistu "Paetaan", jossa haaveillaan kahden ihmisen karkaamisesta muun maailman ulottumattomiin.

– Teemat olivat jo olemassa, mutta rauhoittuminen lomalla sai kirjoittamisen vauhtiin.

Uskallus

Lomamatkojen lisäksi Salokoski on viime vuosina löytänyt oman tilan Pohjassa sijaitsevasta taiteilijaresidenssistä, jonne hän vetäytyi viime kesänä kolmeksi päiväksi yksin pianon kanssa. Riittävä etäisyys tiskivuoresta ja hyvä flow tekivät paikasta paratiisin.

– Kirjoittaessa en pelkää epäonnistumista. Nykyään uskallan panna paperille myös naurettavia ja huonoja tekstejä, Salokoski naurahtaa.

Horisontissa siintää jo seuraava "elämää rikastuttava haaste": säveltäjäksi ryhtyminen. Sitä ennen on kuitenkin otettava kunnolla haltuun jokin soitin. Vähän yllättäen Salokoski sanoo osaavansa soittaa vain pianoa ja sitäkin välttävästi.

Lapsuuden ja nuoruuden instrumentteja olivat ensin viulu ja sitten alttoviulu, mutta jälkimmäinenkin jäi parikymppisenä – sen jälkeen, kun unelma laulajanurasta oli kirkastunut selaillessa lukiossa ammatinvalintaopasta. Siihen asti Emma Salokoski oli epäillyt, ettei laulaminen ehkä olisi tarpeeksi vakavasti otettava työ. Yksi kysymys oppaan ammatinvalintatestissä kuitenkin pysäytti.

– Siinä kysyttiin, mitä tehdessä olet onnellisimmillasi.

Emma Salokoski

  • s. 1976 Helsingissä 
  • muusikko, laulunopettaja, kuoronjohtaja 
  • käynyt Sibelius-lukion ja opiskellut Pop & Jazz -konservatoriossa muusikkolinjalla, Sibelius-Akatemian jazzosastolla sekä musiikkiteatteria Tukholman Kulturamassa 
  • valmistui Complete Vocal Institutesta Complete Vocal Technique -laulutekniikan opettajaksi vuonna 2009 • nykyisen yhtyeensä Emma Salokoski Ensemblen lisäksi laulanut useissa eri kokoonpanoissa, muun muassa Quientessencessa, Ilmiliekki Quartetissa ja Q-Continuumissa 
  • julkaissut Emma Salokoski Ensemblen kanssa albumit Kaksi mannerta (2005), Veden alla (2008), Parhaat (kokoelma, 2012), Valoa pimeään (2012) sekä Emma Salokoski Trion kanssa EP:n Puutarhassa (2003) 
  • saanut vuonna 2007 Emma-palkinnon vuoden parhaana naissolistina 
  • asuu perheensä kanssa Vantaalla vanhassa puutalossa 
  • harrastaa balettia, nykytanssia ja lenkkeilyä. 


Teksti: Terhi Kivikoski-Hannula 
Kuva: Matti Rajala