Hyppää pääsisältöön

Mitä lentokoneen ohjaamon näytöt ja nappulat oikein tekevät?

Julkaistu
02.02.2017 klo 10:00
Lentokoneen ohjaamossa on satapäin erilaisia mittareita, monitoreita ja vipuja. Käymme läpi “kojelaudan” keskeiset elementit.

Lentokoneen ohjaamossa on satoja ja taas satoja erilaisia nappuloita, vipuja, mittareita ja näyttöjä. Voidakseen ohjata konetta lentäjien on opiskeltava paksuja manuaaleja, joissa kerrotaan, mitä kukin niistä tekee.

Jokaisella lentokonemallilla on myös hieman erilainen toimintajärjestelmä ja siksi hieman erilainen ohjaamo. Jos kapteeni mielii hypätä uuden mallin ohjaimiin, on hänen tutustuttava mallin toimintaan perusteellisesti ja joskus jopa käytävä erityiskoulutus uutta konetyyppiä varten.

Tässä tekstissä keskitymme ohjaamon pääpaneeliin. Jos konetta ohjataan manuaalisesti, se tehdään paneelin alta löytyvillä ohjaimella, polkimilla ja kaasuvivulla.

Yllä oleva infografiikka perustuu yhteen suosituimmista lentokonemalleista, Airbus 320:een. Seuraavassa kuvataan keskeiset instrumentit, joita sen “kojelaudasta” löytyy:

1) Ohjausnäyttö (Primary Flight Display)

Ohjausnäytöltä lentäjät näkevät kriittiset lentotiedot, kuten muun muassa koneen asennon suhteessa horisonttiin, lentonopeuden, korkeuden, vertikaalinopeuden ja kallistumisen. Tämän näytön avulla kapteeni ja perämies tietävät, missä asennossa kone on ja miten se liikkuu taivaan halki.

Ohjausnäytölle on yhdistetty tiedot, jotka entisinä aikoina saatiin kuudesta erilaisesta analogisesta mittarista. Yhden näytön teknologia parantaa lentäjän tilannetietoisuutta.

2) Navigaationäyttö (Navigation Display)

Navigaationäyttö on heti ohjausnäytön vieressä ja esittää koneen reitin, tiedon seuraavista reittipisteistä sekä esimerkiksi tuulen nopeuden ja muita navigointiin tarvittavia tietoja.

Ohjaamossa on ohjaus- ja navigaationäyttöjä kaksin kappalein – sekä kapteenilla että perämiehellä omansa.

3) Korkeusmittarin asetus (Altimeter Setting)

Tämä pieni mittari kertoo ilmanpainearvon, jonka avulla koneen korkeusmittari (joka perustuu ilmanpaineeseen) kalibroidaan. Koneen miehistö pitää asetuksen kohdillaan lennonjohdon kertomien lukemien mukaan. Tämä on tärkeää, koska jos korkeusmittarin asetus heittää, voi kone vahingossa lentää väärällä korkeudella, jolloin se voisi pahimmassa tapauksessa törmätä toisiin koneisiin tai vaikkapa vuoriin.

4) Varalaitteet (Back-up instruments)

Jos hienot digitaalilaitteet ja monitorit sattuisivat menemään epäkuntoon, nämä paristoilla toimivat varalaitteet ja magneettinen kompassi ovat varalla kertomassa lentäjille keskeisimmät lentotiedot, kuten nopeuden, korkeuden, koneen asennon ja suunnan.

5) Lennonhallintayksikkö (Flight Control Unit)

Tämän paneelin avulla hallitaan tietokoneistetusti lentokoneen suuntaa, nopeutta, korkeutta, vertikaalinopeutta ja navigaatiota silloin kun konetta ei lennetä manuaalisesti. Paneelista löytyvät autopilotin ja autokaasun päälle ja pois kääntävät katkaisimet. Useimmat kaupalliset lennot lennetään tänä päivänä pääosin automaation avulla.

6) Sähköinen keskusnäyttö (Electronic Centralized Aircraft Monitor = ECAM)

Sähköinen keskusnäyttö eli ECAM kertoo lentäjille moottoreiden, hydrauliikan ja muiden lentokoneen järjestelmien toiminnasta. Tältä ruudulta katsotaan esimerkiksi moottorien kierrosnopeus, polttoaineen lämpötila ja virtaus, sähköjärjestelmän toiminta sekä ohjaamon ja matkustamon lämpötila ja ilmanpaine.

7) Laskeutumistelineet (Landing Gear)

Tällä vivulla koneen laskeutumistelineet työnnetään esille tai vedetään sisään. Paneelissa on myös osoitin, joka näyttää, missä asennossa telineet ovat.

+ Lennonohjausjärjestelmä (Flight Management System)

Tämä järjestelmä ei aivan mahtunut kuvaan, mutta on hyvin olennainen lentämisessä. Se on näet aluksen “tietokone”, johon lentäjät syöttävät sisään koneen lentosuunnitelman, reitin, nopeusmääritykset, navigaation ja muut tärkeimmät tiedot, jotta koneen automaatio toimii suunnitelmien mukaan.

Kurkista tästä lennonjohdon ”salakieleen” 

Ihmisiä & Ilmailua