Hoppa över navigering

Hiihtämässä valkoisessa Helsingissä

Article published
01.01.2013 kl 07:33
Archived
Latu lumisessa metsässä.
Matkustus
Sukset talvisäilöstä ja jalkaan, sauvat käteen. Ensimmäiset potkut ja sauvaniskut, liukuvista suksista kuuluu tuttu suhina – hymyilyttää. Liikkeet ja oikea rytmi löytyvät miettimättä. Hiihto on kuin pyöräily: kun taidon oppii lapsena, sen osaa aikuisenakin, vaikka välissä olisi pidempikin paussi.

Minulla edelliskerrasta on aikaa reilu puoli vuotta. Se päivä oli kevättalven upein. Hiihdin Paloheinässä, jossa oli käynnissä värikäs kansainvaellus. Ihmisiä tuntui olevan enemmän kuin parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustassa.

Kaikenikäiset – ja -kokoiset – hiihtäjät nauttivat hohtavasta hangesta heijastuvasta auringonpaisteesta, raikkaasta ulkoilmasta ja liikkumisen riemusta. Tyyli oli vapaa, omaa tahtiaan etenivät niin latujen konkarit kuin pikkulapsetkin. Paikalla oli myös ensi kertaa lajiin tutustuvia, joista monet olivat saaneet varusteet ja pikaopastuksen suksivuokraamosta.

Hiihtäessä saa olla omassa maailmassa kaikessa rauhassa.

Nyt, alkutalven iltahämärissä tilanne on toinen kuin keväthangilla. Vantaanjoen töyräällä kulkeva valaistu latu on tällä kertaa lähes tyhjä, vain muutama työpäivän päätteeksi kuntoilemaan lähtenyt tulee vastaan. Alitan moottoritien, joka johtaa kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta Helsinki-Vantaalta Helsingin keskustaan. Vaikka tiellä onkin liikettä ja ympärillä runsaasti asutusta, hiihtäessä saa olla omassa maailmassa kaikessa rauhassa.

Kaupungin valot heijastuvat taivaanrannassa. Mieleen tulevat monet hiihtoreissut Lapissa. Siellä valkoisena loistava pakkastaivaan kuu antaa ainutlaatuisen valon, jonka hanki vahvistaa moninkertaiseksi. Sellaisissa öissä on jotain epätodellista, ja erämaan hiljaisuus on kuuntelemisen arvoinen. On vaikea uskoa, että se maailma on vain tunnin lentomatkan päässä.

Jatkan hiihtoani ja aukaisen vähän takkiani, kun lihakset tuntuvat lämmenneen. Saavun Haltialan tilalle, jonka pelloilla karja laiduntaa kesäisin ja kerää kaupunkilaislapset ihmettelemään maalaiselämää. Siemaisen mehua juomapullosta, jonka sokeri antaa uutta virtaa. Hiihtäessä koko vartalo tekee työtä ja energiaakin kuluu. Loppumatkan hiihdän hieman rivakammin.

Pitkät työnnöt sauvoilla karistavat kivut hartioista, jotka ovat jäykistyneet tietokonetyöskentelystä. Jokainen potku liu'uttaa suksia eteenpäin. Ajatukset ehtivät vieläkin etäämmällle, kun mieli irtautuu arjen asioista. Kuin huomaamatta olen takaisin kotipihalla. Sukset pois jalasta. Olo on onnellinen – hiihtokausi on aloitettu.

Lapin lentokentät: www.laplandairports.com/

Teksti: Sami Laakso
Kuva: Istockphoto