Nykyään monet matkailijat ovat tottuneita reissaajia, kielitaitoa ja selviytymistaitoja löytyy, mutta järjestetyt kiertomatkat ovat silti säilyttäneet suosionsa.
Suosio on jopa noussut, koska kiertomatkoille tyypillisesti osallistuvilla, yli viisikymppisillä maailmanmenosta ja muista kulttuureista kiinnostuneilla matkaajilla riittää kuntoa ja aikaa.
Oma ryhmänsä ovat maabongarit, jotka saavat matkoilla helposti useammankin eksoottisen maan listalleen.
Etelämantereelle asti!
Syitä valmiiden kiertomatkojen suosioon ovat vaivattomuus, pätevät oppaat ja pienet ryhmät.
Kiertomatkoilla käydään vähintään kahdessa, jopa kolmessa–neljässä maassa. Matkantekoa helpottaa huomattavasti se, että joku on etukäteen miettinyt esimerkiksi siirtymiset paikasta toiseen.
Monet paljonkin matkustaneet ovat sanoneet, etteivät kerran kiertomatkalla oltuaan enää muulla tavalla matkustakaan. Yksin matkustajat ovat kertoneet, kuinka mukavaa on tutustua samanhenkisiin uusiin ihmisiin.
Suosittuja kohteita ovat muun muassa Kiinan kiertomatkat, Tiibet ja Bhutan. Viime vuoden suosikiksi nousi Galapagos.
Suosikeiksi nousevat juuri ne kohteet, joista harvalla on omakohtaista kokemusta. Hyvä esimerkki on Etelämanner: vuonna 2017 järjestettävälle matkalle on jo varattu useampi paikka.
Risteilyllä majapaikka kulkee mukana
Jos alituinen tavaroiden pakkaaminen ei innosta, suosittelen risteilyä. Hotellihuone kulkee mukana, ja rentoutuminen nousee pääosaan.
Mutta kyllä risteilyilläkin pääsee kiertämään niin paljon kuin sielu sietää. Pidettyjä reittejä ovat muun muassa Tyynenmeren ylittävä risteily ja Kaukoidän risteily Hong Kongista Singaporeen.
Kiertomatkalla pitää kyllä olla aika hyväkuntoinen. Jalan pitää nousta ja mielen olla virkeä, jotta jaksaa vastaanottaa kaiken näkemänsä ja kokemansa. Rasitusta lisäävät pitkät lennot ja aikaerot.
Geishat ja upeat puutarhat – tai intiaanit ja viinialueet
Kerran elämässä -matkalle kannattaa valmistautua huolella. Itse lukisin sekä faktaa että fiktiota kohteesta.
Jos saisin valita, lähtisin Japanin kiertomatkalle tutustumaan puutarhoihin, Kioton geishoihin ja kevään kirsikankukkaloistoon.
Tai sitten menisin Etelä-Amerikkaan, jossa voisin testata, olenko oppinut aikuisiällä opiskelemaani espanjaa. Siellä kiinnostavat intiaanikulttuurin lisäksi suurkaupungit ja Chilen viinialueet.
Kuva: iStockphoto
