Skip navigation

Valaan näköinen rahtikone – ja 3 muuta historian erikoisinta lentokonemallia

Artikkeli julkaistu
21.05.2019 klo 09:00
Unusual aircraft_credit: Airbus
Lautaslentokoneesta lentävään pannukakkuun – näitä koneita ei suunniteltu lomalentoja varten. Sen sijaan niiden tarkoitus on edistää ymmärrystä aerodynamiikasta.

1. Airbusin Beluga XL -rahtikone 

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on rahtikone, joka näyttää valaalta. 

Beluga XL (pääkuva) on ranskalaisen lentokonevalmistaja Airbusin jättimäinen rahtikonemalli, joka on määrä ottaa käyttöön vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Koneen ruuma on yksi maailman suurimmista, vertasipa sitä sitten siviili- tai sotilaskoneisiin.  

Beluga XL:n runko näyttää ikään kuin pullistuneelta, ja valasmaisen ulkomuodon kruunaa valtava kupoli ohjaamon yläpuolella. Vaikka koneen siipien kärkiväli on yli 60 metriä, sen siivet näyttävät melko lyhyiltä massiiviseen runkoon verrattuna. Kaiken kaikkiaan lentokone muistuttaa kovasti valkoista maitovalasta, jolta se onkin lainannut nimensä. XL:n kuviointi mukailee valaan “hymyilevää” naamaa. 

Ikävä kyllä Beluga XL:llä ei voi lentää lomamatkalle. Superrahtikone on suunniteltu kuljettamaan Airbusin lentokonekomponentteja tuotantolaitoksista ympäri Eurooppaa kokoonpanolinjoille, jotka sijaitsevat Toulousessa, Hampurissa ja Tianjinissa. 

2. Nemeth Parasol (1934) 

Nemeth Parasol

Kuva: http://shu-aero.com

Vuonna 1934 lanseeratusta pyöreäsiipisestä Nemeth Parasol -lentokonemallista ei tullut kaupallista menestystä, mutta se oli omana aikanaan lupaava tapaus. Parasolin testilento oli onnistunut ja todisti, ettei pyöreää siiven muotoa kannattanut täysin hylätä.  

Nemeth Parasolin alkuperäinen prototyyppi oli taildragger eli lentokone, jonka kolmas pyörä sijaitsee rungon peräosassa eikä kärjessä. Parasolin runko oli pidennetty Alliance Argo -kaksitaso, amerikkalainen kahden istuttava pikkukone 1920-luvun lopulta. Moottori oli 90 hevosvoiman Lambert. 

Koneen 130-senttisten, pyöreiden, lautasen kaltaisten siipien innoittamina tiedotusvälineet nimesivät sen ”lautaslentokoneeksi”. Nemethin testilentoa maasta käsin todistaneet kutsuivat sitä myös lentäväksi sateenvarjoksi. 

3. Vought V-173 (1942) 

Flying pancake

Kuva: Michael Barera [CC BY-SA 4.0], via Wikimedia Commons

Vought V-173 -koneessa on pyöreä kantopinta ja suuret potkurit siipien kärjissä. Sen suunnittelijan, amerikkalaisen aerodynamiikan tutkijan Charles Zimmermanin mielestä ilmanvastus, joka syntyy lähellä tavanomaisen lentokoneen siiven kärkeä ilmavirran häiriintyessä, pienenisi, jos potkuri sijaitsisi siiven kärjessä. Zimmerman ajatteli, että lentokone voisi nousta ja laskeutua poikkeuksellisen hitaassa vauhdissa ja silti toimia hyvin suuressa nopeudessa, jos ilma virtaisi tasaisesti koko siipivälin mitalta. 

Yhdysvaltain laivasto halusi 1940-luvulla hävittäjän, joka voisi nousta lentoon lähes pystysuoraan esimerkiksi laivan kannelta ja puolustaa alusta sukellusveneiden hyökkäyksiltä. V-173 lensi ensilentonsa 23. marraskuuta 1942, kun laivasto alkoi testata sen lyhyiden, tynkämäisten siipien nostokykyä.  

Testilentoja lennettiin vuoteen 1943 asti Connecticutin osavaltiossa, missä huolestuneet kansalaiset ilmoittivat viranomaisille ja tiedotusvälineille ufohavainnoista. Zimmermanin kehittämä omituinen litteä ja pyöreä kulkupeli sai lempinimen ”lentävä pannukakku”. 

4. B-377-SG Super Guppy (1965) 

Super Guppy

Kuva: MilborneOne [CC BY-SA 3.0], via Wikimedia Commons

Yhdysvaltalainen lentokonevalmistaja Aero Spacelines, joka toimi vuosina 1960–1968, tuli tunnetuksi erikoisenmallisista Guppy-koneistaan. Guppy-koneita käytettiin erittäin suurikokoisen rahdin kuten avaruustutkimusalusten kuljettamiseen. Nimi Guppy viittaa koneen kalamaiseen muotoon – englanniksi guppy tarkoittaa miljoonakalaa.  

Erilaiset Guppyt rakennettiin 1940- ja 1950-lukujen Boeing 377- ja C-97 Stratocruiser -koneiden runkojen päälle. Ensimmäisen version eli Super Guppyn runko pidennettiin 43-metriseksi ja laajennettiin sisähalkaisijaltaan jopa 7,6 metriä leveäksi. 

Muokatun rungon lisäksi Super Guppy koostui Pratt & Whitneyn T-34-P-7-potkuriturbiinimoottorista ja muokatuista siivistä ja peräsimestä. Koneella voitiin kuljettaa 24 494 kilon edestä rahtia, ja sen matkanopeus oli 480 kilometriä tunnissa. 

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasan nykyinen Super Guppy Transport on koneen neljäs ja viimeinen versio. Möhkälemäinen kone lensi ensi kertaa vuonna 1980. Se korvasi aikaisemman Super Guppyn, joka on poistettu käytöstä ja jonka osat palvelevat nyt varaosina.  

Lähteet: BBC, CNN, Popular Mechanics, Air & Space Magazine, National Air and Space Museum, Smithsonian-instituutti, Nasa, Disciples of Flight 

Pääkuva: Airbus

Lue lisää Stratolaunchista, joka on siipien kärkiväliltään maailman suurin lentokone  

Ihmisiä & Ilmailua