Skip navigation

Suomen lentokoneteollisuuden historia osa 1: kaikki alkoi Suomenlinnasta

Artikkeli julkaistu
28.09.2018 klo 09:00
Tiedätkö, miten Suomen lentokonevalmistus sai alkunsa, ja miten Ruotsi lopulta veti pidemmän korren ilmailuteollisuudessa? Juttusarjan ensimmäinen osa kertoo Pohjolan ilmailuteollisuudesta ennen toista maailmansotaa.

Suomen ilmailun sanotaan syntyneen kansalaissodan aikana vuonna 1918, jolloin Suomi sai ensimmäisen lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta kreiviltä. Pian sen jälkeen maassamme alkoi lentokoneiden valmistus, mutta se on jäänyt historian hämäriin. Harva tietääkään, että lentokoneita alettiin valmistaa Suomessa heti itsenäistymisen jälkeen, pian lentämisen yleistyttyä. Ilmailumuseon näyttelypäällikkö Valeri Saltikoff kertoo, miten lentokoneiden valmistus Suomessa käynnistyi.

– Valtiollinen lentokoneteollisuus sai Suomessa alkunsa 1920-luvun alussa. Ilmavoimien virkaatekeväksi komentajaksi vuonna 1920 nimitetty majuri Arne Somersalo ryhtyi ajamaan Santahaminassa sijainneen ilmailutelakan laajentamista lentokonetehtaaksi, jossa voitaisiin valmistaa lentokoneita vastaperustetun ilmapuolustushaaran tarpeisiin, sanoo Saltikoff.

Ilmailuvoimien lentokonetehdas (IVL) perustettiinkin Suomenlinnan Susisaaressa sijaitsevaan vanhaan kuivatelakkahalliin jo vuonna 1921. Suomenlinnan lentokonetehtaan päärakennus sijaitsi Susisaaren vanhassa, punatiilisessä kuivatelakkahallissa. Kaiken kaikkiaan tehtaaseen kuului kymmenen rakennusta Susisaaressa ja Isossa Mustasaaressa.

Suomenlinnan lentokonetehdas kuului alun perin suoraan Ilmailuvoimien organisaatioon. Vuonna 1928 tehdas siirtyi kuitenkin puolustusministeriön alaiseksi itsenäiseksi organisaatioksi, jonka nimeksi tuli Valtion lentokonetehdas.

Tehtaan rinnalla toimi myös Santahaminan vuonna 1918 perustetulla lentosatamalla sijaitseva ilmailutelakka, joka keskittyi lentokoneiden huoltoon ja korjaamiseen. Suomenlinnan ja Santahaminan yksiköt toimivat aluksi itsenäisinä organisaatioina, kunnes ne vuoden 1928 organisaatiouudistuksessa yhdistettiin.

Sotilasilmailu hallitsi rakentamista

Saltikoff kertoo, että Suomenlinnassa rakennettiin satoja lentokoneita, jotka edustivat useita eri konetyyppejä. Pääpaino oli ulkomailta hankittuihin piirustuksiin perustuvilla lisenssivalmisteilla. Tehtaan toiminta käynnistyi vuosina 1922–1926 valmistetuilla IVL A.22 Hansa -meritoimintakoneilla, jotka perustuivat saksalaisen Hansa-Brandenburg W.33 -koneen lisenssiin. Hansa-vesitasoja rakennettiin Suomenlinnassa yhteensä 120 kappaletta.

Lentokonetehdas suunnitteli myös useita omia prototyyppejä. Niiden saaminen sarjavalmistukseen oli kuitenkin haastavaa. Ensimmäinen sarjavalmistukseen päätynyt kotimainen kone oli VL Sääski -vesilentokone, joita valmistettiin vuosina 1928–1932 yhteensä 39 kappaletta.

Suomenlinnan tehdas oli jo alun perinkin suunniteltu väliaikaiseksi ratkaisuksi, ja se osoittautui ajan myötä ahtaaksi. Useille saarille hajasijoitettu toiminta oli myös logistisesti hankalaa, ja tehtaan sijainti kohtuullisen lähellä Neuvostoliiton rajaa nähtiin jo 1920-luvulta saakka riskinä.

1930-luvun puolivälissä tehdas muuttikin uusiin, tarkoitusta varten suunniteltuihin toimitiloihin Tampereen Härmälään. Tampereen kaupunki oli 1930-luvun alusta lähtien aktiivisesti kampanjoinut lentokonetehtaan puolesta. Muutto Tampereelle ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys – muun muassa marsalkka Mannerheim vastusti voimakkaasti tehtaan sijoittamista sisällissodassa punaisten keskuspaikkana toimineeseen työläiskaupunkiin.

Ruotsi ja Suomi kilpasilla

Samoihin aikoihin lentokoneiden valmistuksessa aktivoiduttiin myös länsinaapurissa: vuonna 1921 Ruotsissa perustettiin Svenska Aero AB -niminen lentokonetehdas.

Tehtaan takana olivat saksalaiset lentokonetehtailijat Carl Clemens Bücker ja Ernst Heinkel. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmitun Versailles’n rauhansopimuksen ehdot käytännössä kielsivät saksalaisen lentokoneteollisuuden, joten toimintaa siirrettiin ulkomaille. Svenska Aero AB keskittyi aluksi erityisesti saksalaisten Heinkel-lentokoneiden lisenssivalmistukseen, mutta tehdas kehitti sittemmin myös omia konetyyppejään.

Vuonna 1932 huonosti menestynyt Svenska Aero myytiin ruotsalaisen rautatievalmistaja ASJ:n lentokoneteollisuuteen keskittyneelle tytäryhtiö ASJA:lle. 1930-luvun jälkipuolella ASJA yhdistyi muiden ruotsalaisten teollisuusyritysten kanssa, muodostaen vuosina 1937–1939 Svenska Aeroplan Aktiebolaget -yrityksen eli SAAB:in, jonka moni tuntee parhaiten Saab-henkilöautomerkistään.

Suomea ja Ruotsia yhdisti voimakas sotilasilmailun painotus. Sekä Valtion lentokonetehtaan että ruotsalaisyritysten pääasiallinen tehtävä oli tuottaa lentokoneita puolustusvoimien käyttöön. Etenkään alkuaikoina raja siviili- ja sotilaslentokoneiden välillä ei kuitenkaan ollut kovin jyrkkä. Monia 1920-luvun konetyyppejä – esimerkiksi VL Sääskeä – voitiin käyttää sekä sotilas- että siviilitarkoituksessa. Lentokoneiden kehitystyön ja valmistuksen oli kuitenkin sotilaskoneissa aina toisen maailmansodan päättymiseen asti, jonka jälkeen siviili-ilmailu yleistyi selvästi, Saltikoff kertoo.

Juttusarjan toisessa osassa kerrotaan, mitä suomalaiselle lentokonevalmistukselle tapahtui toisen maailmansodan jälkeen, ja miksi Ruotsi on nykyäänkin tunnettu hävittäjistään.

Tutustu juttusarjaamme suomalaisen lentämisen historiasta 1910-luvulta 2000-luvulle

Lue lisää Helsinki-Vantaan terminaalin Junnu-pienkoneesta

Ihmisiä & Ilmailua